Lastensuojelulain mukaan lapsen mielipide on selvitettävä aina häntä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Selvittäminen tulee tehdä lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Mielipiteen selvittämisessä ei ole ikärajaa. Lastensuojelussa 12 vuotta täyttäneellä lapsella on huoltajan ohella erillinen puhevalta häntä koskevissa asioissa eli hän voi toimia huoltajan rinnalla omassa asiassaan. Lapsen osallisuudesta ja kuulemisesta on siis säädetty laajasti lastensuojelulaissa jo nykyisellään.
Mediassa oli aiemmin loppukesästä ja syksystä esillä paljon keskustelua koskien lastensuojelulakiin tehtävää uudistusta, jonka mukaan valvontaviranomaisten on kuultava lapsia myös sijaishuoltoon kohdistuvien valvontakäyntien aikana. Keskustelu lakimuutoksesta nousi pinnalle sen myötä, kun Muhoksen koulukodin mielivaltaiset rangaistuskeinot tulivat julkisuuteen traagisten tapahtumien myötä.
Asianajaja on tavallisimmin tekemisissä lastensuojeluasioissa oikeusprosessien yhteydessä. Prosessien hoitamiseen on mahdollista saada oikeusapua, mutta ei muuhun asiointiin ja neuvotteluun lastensuojelun kanssa. Prosessien yhteydessä lapsen kuulemisen ja tahdon selvittäminen korostuu erityisesti, koska niiden kautta tehdään merkittävimmät lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat ratkaisut.
Asianajajan näkökulmasta lapsen kuulemista on säädelty varsin kattavasti jo nykyisellään ja lapsen mielipiteen selvittämistä korostetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Lapsen mielipiteen selvittäminen kesken riitaisen oikeusprosessin ei vain ole helppoa. Laki edellyttää kuulemista ja mielipiteen selvittämistä riittävän laajasti, mutta tuleeko lapsi oikeasti kuulluksi? Välittyykö hänen mielipiteensä oikeudelle oikean sisältöisenä?
Kun lapsen mielipidettä selvitetään, lapsi on usein tilanteessa yksin. Vaikka sosiaalityöntekijät muodollisesti ovat lapsen asialla, ei se käytännössä tarkoita, että lapsi voisi heidän seurassaan vapaasti ilmaista tahtonsa tai että hänen tahtonsa otettaisiin asianmukaisesti huomioon. Riitaisissa oikeusprosesseissa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja vanhempien näkemykset ovat usein täysin erilaiset. Tässä tilanteessa lapsen voi olla vaikea uskaltaa puhua vapaasti, koska hän joutuu tahtomattaan valitsemaan puolensa, vaikka häntä kuultaisiinkin hallinto-oikeudessa.
Usein vanhemmat, jotka vastustavat lapsensa kiireellistä sijoitusta tai huostaanottoa, ottavat itselleen avustajan. Avustaja edustaa vanhempia ja tässä työssään hän vetoaa lapsen mielipiteeseen sen pohjalta, mitä vanhemmat asiasta kertovat. Näin ainakin hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus asian näkee. Sosiaalityöntekijät esittävät luonnollisesti oman näkemyksensä paitsi lapsen edusta myös lapsen mielipiteestä, koska sitä on heidän toimestaan selvitetty. Sosiaalityöntekijät ajavat muodollisesti aina lapsen etua, mistä syystä heidän todistuksellaan on helposti oikeuden silmissä vanhempien todistusta suurempi painoarvo. Välittyykö kummankaan osapuolen kertomuksesta kuitenkaan tosiasiallisesti lapsen mielipide? Ei välttämättä.
Asianajajalla on tärkeä rooli lapsen avustajana oikeusprosessissa. Asianajajan tehtävänä on nimenomaisesti huolehtia, että lapsi myös tosiasiallisesti tulee kuulluksi. Lastensuojelun oikeusprosesseissa 12 vuotta täyttäneellä lapsella on aina oikeus omaan avustajaan, jonka valtio käytännössä maksaa. Useimmiten tämä oikeus kannattaa myös käyttää. Hienoinkaan laki ei itsessään riitä, jos kukaan ei huolehdi, että lain tarkoitus myös toteutuu käytännössä.
Meillä on pitkä kokemus lapsiasioiden parista ja olemme esimerkiksi Paremman lastensuojelun puolesta suosittelema asianajotoimisto. Voitte olla meihin yhteydessä asiointilomakkeen kautta taikka puhelimitse 050 406 3803 tai sähköpostitse toimisto@aamannisto.fi lastensuojeluun liittyvissä asioissa.