Isänpäivä on otollinen aika nostaa esiin isyyslain muutos, joka tuli voimaan 1.1.2016. Isyys on toki kaikkea muuta kuin juridiikkaa. Isyyslaki on kuitenkin nimenomaan sitä juridiikkaa, mikä antaa mahdollisuuden oikeasti olla isä. Tämän artikkelin näkökulmana on, miten isien asemaa saada virallinen status isänä helpotettiin. Avioliitossa syntyneen lapsen isä on automaattisesti äidin aviomies. Siksi artikkelissa puhutaan lähinnä avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista ja heidän isistään.
Kuten aina lapsia koskevassa lainsäädännössä, keskeisimpänä tavoitteena lainuudistuksessa oli lapsen edun turvaaminen. Siitä syystä lainuudistuksesta puhutaan usein lapsen oikeuksien kannalta. Uudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa. Useissa kirjoituksissa nostetaan esiin lapsen elatuksen ja perillisaseman turvaaminen. Näitä asioita tärkeämpää on kuitenkin se, että lapsella on isä, joka välittää, rakastaa ja on osa lapsen elämää. Siksi on tärkeää nostaa esiin myös se, että uudistuksen myötä niillä isillä, jotka haluavat olla osa lapsensa elämää, on nyt siihen parempi mahdollisuus kuin aiemmin.
Hallituksen esityksessä on myös muita tavoitteita kuin lapsen etu. Vuonna 2012 julkaistiin hallituksen tasa-arvo-ohjelma, jossa korostettiin, että isyyslain kokonaisuudistuksen yhteydessä kiinnitetään huomiota sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Käytännössä siis isyyslain näkökulmasta tavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että naisella ja miehelle pyritään takaamaan yhtäläiset mahdollisuudet olla isä ja äiti. Tavoitteeseen pyrittiin kahdella tavalla. Ensinnäkin lapsen tunnustamista helpotettiin sellaisissa tilanteissa, missä isyydestä ei ole epäselvyyttä. Toiseksi isän oikeuksia vaatia isyyttä laajennettiin niissä tilanteissa, missä äiti vastustaa isyyden selvittämistä ja vahvistamista. Toisin sanoen isien oikeuksia parannettiin sekä selvissä tilanteissa että epäselvissä tilanteissa.
Aiemman lain voimassa ollessa isyyden tunnustaminen ei ole ollut mahdollista ennen lapsen syntymää. Uusi isyyslaki mahdollistaa sen, että lapsen isä voi tunnustaa isyyden ennen lapsen syntymää kätilölle, terveydenhoitajalle tai lastenvalvojalle. Tässä vaiheessa edellytyksenä on, että lapsen äiti ei vastusta tunnustamista eikä isyydestä ole epäselvyyttä. Toisin sanoen niiden isien tunnustamista helpotettiin ja oikeusturvaa parannettiin, joiden isyys oli selvää ja riidatonta.
Toinen merkittävä uudistus liittyi siihen, miten sellaisten isien oikeus turvataan, jotka eivät voi olla varmoja isyydestään, mutta haluaisivat olla isiä, jos tietäisivät olevansa isiä. Heidän asemaansa parannettiin kahdella keskeisellä tavalla. Ensinnäkin äiti ei voi enää lain uudistuksen myötä tehokkaasti vastustaa isyyden selvittämistä. Aiemman lain voimassa ollessa lapsen äiti pystyi estämään isyyden selvittämisen. Se, että lastenvalvoja voi jatkaa isyyden selvittämistä äidin vastustuksesta huolimatta, nostaa todennäköisyyttä, että isä saa tietää olevansa isä. Uudessa isyyslaissa äidille on asetettu velvollisuus pysyä totuudessa eli hänen tulisi antaa lastenvalvojalle oikeat tiedot, mikä luonnollisesti helpottaa isän henkilöllisyyden selvittämistä.
Toiseksi isän oikeutta ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi laajennettiin aiemmasta. Vanhan lain mukaan isän oli ensin pitänyt tunnustaa isyytensä, että hän pystyi ajamaan kannetta isyyden vahvistamiseksi. Käytännössä tunnustaminen piti tehdä vanhan lain aikaan tilanteessa, missä isä ei välttämättä tiennyt, onko hän isä, jos lapsen äiti ei ollut suostunut DNA-testeihin. Jos äiti myöhemmin hyväksyi tunnustamisen, miehestä tuli isä. Nykylainsäädäntö mahdollistaa sen, että isä voi ilman tunnustamista hakea ratkaisua oikeuden kautta, jolloin hän saa DNA-testin kautta varmuuden isyydestään ennen kuin hänestä tulee virallisesti isä. Luonnollisesti se madaltaa kynnystä siihen, että isäksi itseään luuleva mies hakee oikeuksiaan oikeuden kautta. Hänen ei enää tarvitse pelätä sitä, että hänestä tulisi isä ilman biologista isyyttä.
Biologisen isän asemaa parannettiin myös siten, että hänellä paremmat mahdollisuudet saada isyytensä vahvistettua, vaikka lapsen isä olisi määräytynytkin alun perin avioliiton perusteella. Tähän on edelleen varsin tiukat edellytykset, mitkä löytyvät isyyslain 42 §:stä. Käytännössä tämä mahdollisuus on olemassa ainoastaan silloin, jos avioliitto on tosiasiassa jo päättynyt ennen lapsen syntymää ja biologinen isä on ollut lapsen elämässä siten, että hänen ja lapsen välille on ehtinyt muodostua perheyhteyteen rinnastettava suhde. Lisäksi tuomioistuimen tulee vielä katsoa, että aviomiehen isyyden kumoaminen ja biologisen isän isyyden vahvistaminen on lapsen edun mukainen ratkaisu.
Kaiken kaikkiaan edellä selostetut uudistukset ainakin teoriassa helpottavat selkeästi isän mahdollisuutta saada virallinen status isänä. Avoliittojen yleistymisen myötä on myös tärkeää, että isyys saadaan vahvistettua vaivattomasti jo ennen lapsen syntymää. Uusi isyyslaki vastaa siis aiempaa paremmin nykyajan vaatimuksia myös isien oikeuksien kannalta.