Suomessa voi opiskella oikeustiedettä Helsingin, Turun, Itä-Suomen ja Lapin yliopistoissa. Oikeustieteen maisterin tutkinto, mistä tahansa yliopistosta, antaa samat valmiudet harjoittaa juristin ammattia. Kuitenkin opiskelumetodit vaihtelevat eri yliopistojen välillä. Tässä artikkelissa harjoittelijamme Sonja ja Linnea kertovat hieman opinnoistaan oikeustieteellisessä. Sonja opiskelee neljättä vuotta Helsingin yliopistossa ja kirjoittaa parhaillaan notaarityötään. Linnea opiskelee puolestaan Turun yliopistossa viidettä vuotta ja kirjoittaa gradua työnteon ohessa.
Opiskelu Helsingin yliopiston oikeustieteellisessa tiedekunnassa
Kun itse aloitin opinnot Helsingin oikeustieteellisessä, oli opiskelu hyvin joustavaa ja vapaata, sillä vain harvat luennot olivat pakollisia. Opiskelija sai siis itse päättää, valmistautuuko tenttiin luentoja seuraamalla vai lukeeko kaiken itsenäisesti kirjoista. Vuoden 2017 tutkintouudistuksen myötä asia on kuitenkin muuttunut.
Nykyään opintoihin kuuluu massaluentojen ja itsenäisen opiskelun ohella myös paljon ryhmätyöskentelyä. Luentojaksoihin kuuluu tyypillisesti pakollisia viikoittaisia ryhmätöitä, jotka voivat esimerkiksi olla oikeustapaus- tai esseetehtäviä. Ryhmä laatii viikon aikana yhteisen vastauksen annettuun tehtävään ja tehtävien vastaukset käydään yhdessä läpi kaikkien ryhmien kanssa loppuviikkoon sijoittuvalla purkukerralla. Purkukerroilla on tyypillisesti 75-80 prosentin läsnäolopakko.
Oikeusnotaarin tutkintoon sisältyy lähinnä pakollisia opintoja. Notaariopiskelijat suorittavat opintojaksoja käytännössä kaikilta eri oikeudenaloilta, mikä antaa laajan kokonaiskuvan voimassa olevasta oikeusjärjestyksestä. Oikeusnotaarin tutkinnossa erikoistumismahdollisuudet rajoittuvat lähinnä seminaarien aihealueiden valintaan.
Oikeustieteen maisterin tutkinto sen sijaan sisältää runsaasti valinnaisia opintoja, joten opiskelija voi perehtyä itseään kiinnostaviin oikeudenaloihin. Maisteriopiskelija pääsee luonnollisesti myös gradutyön myötä perehtymään itseään kiinnostavaan aihealueeseen.
Opiskelu Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa
Opinnot Turun oikeustieteellisessä ovat hyvin itsenäiset. Ensimmäiset kolme vuotta opinnot koostuvat lähinnä perusopinnoista sekä kieliopinnoista. Kieliopinnoissa on 75 prosentin läsnäolopakko. Perusopinnot ovat laajoja kokonaisuuksia ja opiskelu yliopistolla koostuukin lähinnä massaluennoista. Massaluennoilla läsnäolo on vapaaehtoista. Sittemmin tiedekunta on muuttanut käytäntöjä ja ilmeisesti nykyään on enemmän lisätehtäviä massaluentojen rinnalla. Yleensä nämä lisätehtävät ovat kuitenkin vapaaehtoisia eli niistä ja luentoläsnäolosta on saatavissa lisäpisteitä. Tällöin kurssiarvosana muodostuu tentin arvosanasta lisättynä lisätehtävistä ja läsnäolosta saaduista lisäpisteistä.
Perusopinnoissa tenttikierroksia on vuoden aikana kolme. Nykyään peruskurssit menevät osittain päällekkäin ja niistä on pyritty tekemään toisiaan tukevia. Tenttikirjallisuus on yleensä ollut noin 1000 sivua per kurssi. Määrä voi kauhistuttaa, mutta kirjallisuutta lukiessa on kuitenkin olennaista erottaa olennainen tieto epäolennaisesta ja kertailla tentin lähestyessä pelkästään olennaista tietoa. On suositeltavaa aloittaa lukemaan jokaisen kurssin tenttiin jo aikaisessa vaiheessa, jotta tasapaino opintojen ja sosiaalisen elämän välillä säilyy. Tuskin kenellekään on ihanteellista viettää viimeistä viikkoa ennen tenttiä 24 tuntia päivässä lukusalissa pänttäämässä.
Perusopintojen lisäksi jokainen opiskelija saa valita laajan määrän valinnaisia opintoja. Valinnaisten opintojen määrä ja laatu on parantunut viime vuosien aikana ja niistä löytyy jokaisen mielenkiinnolle sopivia kursseja. Valinnaiset ovat ehkä opinnoista mielekkäimpiä, sillä niissä pääsee enemmän soveltamaan ja ne ovat vähemmän pänttäämistä vaativia. Näiden lisäksi opiskelijat valitsevat kolme erikoistumisjaksoa eri aihepiireistä, joista yhdestä kirjoitetaan laajempi opinnäytetyö ja kahdesta muusta seminaarityö. Erikoistumisjaksoilla pääsee syventämään osaamistaan sekä oikeasti kirjoittamaan oikeustieteellistä tekstiä, joka on pelkästään positiivinen asia. Opinnot päättää syventävien kokonaisuus, jonka aikana kirjoitetaan myös itse pro gradu-tutkielma.
Opinnot oikeustieteellisessä vaativat hyviä istumalihaksia, sillä ainakin Turussa laajoja kokonaisuuksia tulee sisäistää melko lyhyessä ajassa. Siten itse opiskelu ei oikeastaan poikkea muuten pääsykokeista kuin sen osalta, että tentit voi aina uusia. Vaikka ei olisikaan intohimoinen pänttääjä voi oikiksessa kuitenkin pärjätä. Itse en ole ikinä ollut teoreettinen opiskelija, mutta aito kiinnostus oikeuteen on vienyt minua eteenpäin. Tarvitaan vain vahvaa tahdonvoimaa. Kukaan ei ole valmis opiskelija ennen oikeustieteellistä, vaan sinne päästyä siihen pikkuhiljaa kasvaa. Jos vain tarpeeksi kiinnostusta löytyy, oikiksessa varmasti pärjää!