Suurin osa riita-asioista on sellaisia, että riidan osapuolet voivat tehdä asiassa sovinnon. Vain murto-osa riita-asioista, lähinnä lapsiin liittyvät, ovat sellaisia, että tuomioistuimen tai muun viranomaisen on hyväksyttävä ja vahvistettava sovinto. Sovinnolle voidaan tarvittaessa hakea vahvistus käräjäoikeudesta. Tällöin sovinto on myös suoraan täytäntöönpanokelpoinen ja tuo turvaa esimerkiksi tilanteessa, jossa sopimuksen toinen osapuoli ei täytä sopimusvelvoitettaan. Vahvistettu sovinto vastaa oikeuden tuomiota täytäntöönpanossa.
Sopimisen vaihtoehtona on aina oikeudenkäynti. Toisin sanoen sopimisen edut voi konkretisoida parhaiten tarkastelemalla, mitä hyötyjä asian aikaisella sopimisella saavuttaa verrattuna tuomioistuinprosessin kautta saatavaan ratkaisuun.
Riitaprosessit ovat nykyisin erittäin pitkiä. Tyypillisesti riita-asioissa käydään aluksi osapuolten välillä asian sopimiseen tähtäävää kirjeenvaihtoa useamman kuukauden ajan. Mikäli sopimukseen ei päästä, asia saatetaan haastehakemuksella käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Käsittelyajat ovat varsin pitkiä ja todennäköisesti ratkaisu ei tule käräjäoikeudesta alle vuodessa asian vireilletulosta. Käräjäoikeuden päätöksestä voi valittaa hovioikeuteen ja hovioikeuden ratkaisusta edelleen korkeimpaan oikeuteen. Siihen, kun tuomio on lainvoimainen, voi siten pahimmillaan mennä useampi vuosi riidan alkamisesta.
Oikeudenkäynnissä esitetään tyypillisesti euromääräinen vaatimus. Käräjäoikeus ei myöskään pysty päättämään maksuaikatauluista tmv. tavoista, millä suorituksen voisi tehdä. Pääsääntöisesti hävinnyt osapuoli myös velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Lainvoimainen tuomio ei takaa suorituksen saantia. Ulosottoa voi joskus vältellä tehokkaasti tai suoritusvelvollinen voi tosiasiallisesti olla maksukyvytön. Sopimisen kautta suorituksen saanti on varmempaa kuin tuomion kautta. Osapuolten sopiessa itse riitansa, voidaan sopia maksuaikatauluista, luontaissuorituksista, asianajokuluista yms. seikoista, mitkä tosiasiassa palvelevat molempien osapuolten intressejä ja turvaavat suorituksen saantia.
Merkittävin sovinnon puolesta puhuva tekijä on oikeudenkäynnin kustannukset. Riitaprosessien monimutkaistumisen ja vaativuuden kasvun myötä myös kustannukset ovat kasvaneet. Asianajokulut jäävät harvoin alle 10.000 euroon edes käräjäoikeusvaiheessa. Prosessin kustannukset luonnollisesti nousevat, jos prosessia jatketaan ylemmissä oikeusasteissa. Asianajokulut pysyvät luonnollisesti kurissa, kun asia sovitaan ja työtunteja ei ehdi kertyä yhtä paljon. Sovinnon myötä kustannukset myös jäävät tyypillisesti pitkälti vakuutusyhtiön maksettavaksi, jos asianosaisella on käytössään oikeusturvavakuutus.
Sovintoratkaisu ei ole aina parempi kuin oikeudesta saatavissa oleva tuomio. Jokainen juttu on omanlaisensa ja aina sopiminen ei ole mahdollista. Välillä oikeudenkäyntiin turvautuminen on järkevää. Joka tapauksessa sovintoratkaisu on kuitenkin aina nopeampi, halvempi ja monipuolisempi kuin oikeuden kautta saatava ratkaisu, mistä syystä kartoitamme aina ensin sovinnon mahdollisuuden. Asianajaja pystyy asiantuntemuksellaan edesauttamaan sovinnon syntymistä. Asianajajalta saa myös tietoa, minkälaiseen sopimukseen missäkin tilanteessa kannattaa suostua. Tästä syystä asianajajan puoleen kääntyminen on järkevää jo aikaisessa vaiheessa prosessia.