Onneksi suurin osa meistä ei koskaan joudu tilanteeseen, jossa joutuisimme puolustamaan itseämme voimakeinoin. Yleensä uhkaavista tilanteista myös selviää parhaiten puhumalla tai pakenemalla. Ikävä kyllä meistä kuka tahansa saattaa kuitenkin joutua tilanteeseen, jossa väkivalta tai sen uhka on niin välitön, että ainoa keino välttyä väkivallan kohteeksi joutumiselta on puolustaa itseänsä keinoin, jotka ilman toisen osapuolen hyökkäystä olisivat rikoslain mukaisesti rangaistavia tekoja esimerkiksi pahoinpitelynä. Tällaisista itsepuolustustilanteista rikoslaki käyttää termiä ”hätävarjelu”.
Pyrimme tässä artikkelissa antamaan suuntaviivoja siihen, missä kulkevat laillisen hätävarjelun rajat silloin, kun on kyse tilanteesta, jossa puolustaudutaan väkivaltaiselta hyökkäykseltä. Hätävarjelu on käsitteenä laajempi ja tarkoittaa muutakin kuin puolustautumista laittomalta väkivaltaiselta hyökkäykseltä. Tässä artikkelissa keskitymme kuitenkin nimenomaan itsepuolustustilanteisiin.
Todettakoon ensimmäiseksi, että ehdottomasti suositeltavin keino välttää väkivallan kohteeksi joutuminen on pakoon pyrkiminen. Tämä on yleensä ehdottomasti turvallisin keino välttää sekä väkivallan kohteeksi joutuminen että mahdolliset jälkiseuraamukset. Joskus voit kuitenkin syystä tai toisesta joutua niin äärimmäiseen tilanteeseen, että pakeneminen ei ole enää kannaltasi vaihtoehto. Saatat esimerkiksi olla niin sanotusti ”selkä seinää vasten” tai joudut puolustamaan jotain muuta henkilöä, joka ei tilanteesta pysty pakenemaan tai on joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Joskus myös itse hyökkäys voi olla niin yllättävä, ettei sinulla ole aikaa paeta.
Milloin itsepuolustukseen saa ryhtyä?
Ensinnäkin itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen tulee olla joko aloitettu tai välittömästi uhkaava. Tällä tarkoitetaan sitä, että jotta kyseessä oli hätävarjelu, tulee sinuun olla joko kohdistettu väkivaltaa tai tilanteen on oltava niin uhkaava, että sinulta ei kohtuudella voida odottaa pidättäytymistä voimakeinojen käytöstä. Yleensä sen määritteleminen, onko oikeudettomasti jonkun kimppuun käyty, ei tuota ongelmia. Kyse voi yksinkertaisesti olla siitä, että joku on esimerkiksi lyönyt toista henkilöä. Sen sijaan se, minkälainen tilanne on välittömästi uhkaava, on jo kysymyksenä monimutkaisempi.
Selvää on esimerkiksi se, että esimerkiksi pelkkä sanallinen solvaaminen ei tuo kenellekään oikeutta voimakeinojen käyttöön. Uhkauksen pitää siis olla niin selvä, että väkivallan käytön uhriksi joutuminen on erittäin todennäköistä. Lisäksi myös uhkauksen luonteella on merkitystä. Esimerkiksi teräaseella uhkaaminen on uhkauksen kohteen kannalta niin vaarallinen, että hänellä on oikeus puolustautua esimerkiksi ottamalla teräase haltuunsa, ilman että teräaseella olisi vielä ryhdytty suoranaiseen hyökkäykseen.
Voimakeinoja ei itsepuolustuksen nimissä saa käyttää, kun uhkaava tilanne on jo päättynyt tai väkivaltainen hyökkäys on jo onnistuttu taltuttamaan. Itsepuolustukseen ei toisaalta saa myöskään ryhtyä ennen kuin itsepuolustusteko todella on tarpeen.
Entä minkälainen teko on itsepuolustuksen nimissä sallittu?
Sallittu hätävarjeluteko on oltava ensinnäkin tarpeellinen oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. Liiallisen väkivallan käyttö itsepuolustustilanteessa ei ole sallittua. Itsepuolustuksen pitää olla myös linjassa uhkaan nähden. Esimerkiksi lapsen tekemältä hyökkäykseltä saa kyllä puolustautua, mutta tällöin on noudatettava äärimmäistä varovaisuutta voimakeinojen käytössä.
Arvioitaessa minkälainen itsepuolustusteko on sallittu, kiinnitetään muutoinkin huomiota puolustautujan ja hyökkääjän henkilöihin. Mikäli hyökkääjä on fyysisesti puolustautujaa huomattavasti heikompi, tulee puolustautujan tällöin myös noudattaa suurempaa varovaisuutta. Toisaalta myös esimerkiksi tilanteen yllättävyydelle annetaan merkitystä. Mitä yllättävämpi hyökkäys on, sitä vähemmän puolustautujalla on aikaa reagoida, jolloin sallitun itsepuolustukseen ryhtyvän on vaikeampi arvioida uhkan vakavuutta tai voimankäytön tasoa.
Hätävarjelun liioittelu
Mikäli sallitun hätävarjelun rajat ylitetään, hätävarjeluteko voidaan arvioida myös niin sanottuna hätävarjelun liioitteluna, mikäli olosuhteet ovat olleet sellaiset, ettei puolustautujalta olisi voitu kohtuudella edellyttää muunlaista toimintaa. Tällöin otetaan erityisesti huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.
Kyse voi olla hätävarjelun liioittelusta esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa puolustus on aloitettu ennen kuin hyökkäys on konkretisoitunut välittömästi uhkaavaksi tai kun puolustautumista jatketaan vielä hyökkääjän taltuttamisen jälkeen tai jos puolustautumiseen on käytetty tarpeettomia voimakeinoja.
Hätävarjelun liioittelu ei vapauta tekijäänsä automaattisesti rangaistusvastuusta. Ensisijaisesti kyseinen seikka vaikuttaa rangaistuksen mittaamiseen; rangaistuksen tai rangaistusasteikon lieventämiseen. Vaihtoehtoisesti, jos katsotaan, ettei tekijältä ole kohtuudella voitu vaatia muunlaista suhtautumista, tekijän voidaan katsoa rikoslain sanamuodon mukaisesti olevan kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa.
Itsepuolustustekojen sallittavuus hätävarjeluna tai hätävarjelun liioitteluna arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Jokaisen on kuitenkin hyvä muistaa se, että mitä paremmat valmiudet sinulla on puolustaa itseäsi, sen suurempi vastuu sinulla on voimakeinojen käyttämisen mitoittamisessa.