Aineellisen omaisuuden ohella useiden yritysten omaisuus koostuu tänä päivänä myös aineettomista omaisuuksista, kuten tekijänoikeuksista, patenteista ja yrityksen brändistä. Immateriaalioikeudet eli aineettomat oikeudet ovat useille yrityksille hyvin arvokkaita, jopa arvokkaampia kuin toimitiloihin, tuotantokoneistoon ja muuhun käsinkosketeltavissa olevaan materiaan investoitu omaisuus. Nämä aineettomat omaisuudet, kuten teosten tekijänoikeudet ja keksintöjen patentit perustuvat usein yrityksen työntekijöiden työpanokseen. Toisinaan erimielisyyttä voi syntyä siitä, kenelle nämä aineettomat oikeudet kuuluvat, työnantajayritykselle vai työntekijälle itselleen. Työntekijän vaihtaessa työpaikkaa työntekijälle voi esimerkiksi syntyä houkutus viedä keksintö tai oikeudet tekijänoikeudella suojattuun teokseen mukanaan uuteen työpaikkaan. Työntekijöiden mukana lähtevät immateriaalioikeudet voivat pahimmassa tapauksessa rampauttaa yrityksen toiminnan, mikäli ne ovat olleet avainasemassa yrityksen liiketoiminnassa.
Mikäli osapuolet eivät ole sopineet mitään siitä, kenelle työsuhteeseen liittyvät immateriaalioikeudet kuuluvat, voidaan riita joutua viime kädessä viemään tuomioistuimen ratkaistavasti, mistä koituvat kulut ovat huomattavat. Mahdollisiin erimielisyyksiin kannattaa varautua ja riskit kannattaa pyrkiä välttämään sopimalla siitä, kenelle immateriaalioikeudet kuuluvat. Immateriaalioikeuksista voidaan sopia työsopimuksessa jo ennen kuin työntekijä aloittaa työt yrityksessä. Mahdollista on myös tehdä erillinen sopimus.
Tekijänoikeudet
Tekijänoikeuslain ja työsopimuslain välillä vallitsee eräänlainen ristiriita. Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeus kuuluu nimittäin sille henkilölle, joka on luonut teoksen, työsuhdetta silmällä pitäen siis sille työntekijälle, joka on omalla työpanoksellaan saanut teoksen aikaan. Työsuhdelainsäädäntö taas lähtee siitä olettamasta, että työn tulos kuuluu työnantajalle. Tekijänoikeuslaki ei sisällä säännöstä siitä, kenelle tekijänoikeudet työsuhteessa luotuihin teoksiin kuuluvat. Poikkeuksen tähän pääsääntöön muodostavat kuitenkin tietokoneohjelmat ja tietokannat. Tietokoneohjelmien ja tietokantojen tekijänoikeudet kuuluvat tekijänoikeuslain mukaan automaattisesti työnantajalle. Koska tekijänoikeuslaki ei sisällä olettamasäännöstä siitä, kenelle muut teokset kuuluvat, työntekijälle vai työnantajalle, työnantajan kannattaa huolehtia siitä, että asiasta on sovittu työsopimuksessa.
Tekijänoikeuksista sovittaessa tulisi pitää silmällä ainakin sitä, voiko työnantaja käyttää ja hyödyntää taloudellisesti teoksia sekä sitä, onko työnantajalla myöhemmin oikeus muokata teoksia tai käyttää osia niistä.
Työsuhdekeksinnöt
Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia työsopimuksessa siitä, kenelle kuuluvat oikeudet niihin keksintöihin, jotka työntekijä on tehnyt työsuhteensa aikana osana työtehtäviään. Elleivät osapuolet ole keskenään sopineet asiasta, ratkaistaan kysymys työsuhdekeksintölain mukaan.
Työsuhdekeksintölakia sovelletaan sellaisiin tilanteisiin, joissa työntekijä on tehnyt työnantajan toimialaan liittyvän keksinnön, jota voidaan suojata patentilla Suomessa. Lain mukaan työntekijän tulee ilmoittaa tekemästään keksinnöstä työnantajalle viipymättä kirjallisesti, minkä jälkeen työnantajalla on oikeus päättää, haluaako hän hyödyntää keksintöä. Työnantajan tulee ilmoittaa määräajan kuluessa siitä, haluaako hän hyödyntää keksintöä. Mikäli työnantaja päättää hyödyntää keksintöä, on työntekijällä oikeus kohtuulliseen rahalliseen korvaukseen.